tiistai 15. huhtikuuta 2014

Irrationaalisia havaintoja ja merkintöjä

"- - Mikä muuttui? Betha kysyi hiljaa.
- Hänestä tuli ihminen. Inhimillinen. Kyse ei ole siitä, etteikö hän selviäisi, vaan hän ei enää halua.
- Mutta miten yksi haluaminen - tai haluamattomuus - voi laittaa liikkeelle näin suuria voimia?
  Sianpäämies naurahti kuivasti. - Tyttö rakas. Ei ole olemassa suurempaa voimaa, kuin vilpitön haluaminen."
 (Ote novellista Korpilinna, 2013)

Tiedättekö, olen alkanut uskoa tuohon itsekin. Siihen, miten suuri mahti on vilpitön haluaminen. Koska se vaatii aina keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden tunnistamista ja tunnustamista - puhuin joskus aikoinaan tästä kuolemattomuuden egosta luopumisesta ja irti päästämisestä. En ole lukenut kirjaa nimeltä Saat sen mistä luovut, mutta oma pääni voi ymmärtää ko. lauseotsikon näinkin. Ja ensin se halu pitää aina tunnistaa, jotta sitä kohti voi mennä. On siinä mielessä toissijaista,  saammeko sitä haluamisemme kohdetta (oli se abstraktilla tai todellisella tasolla mitä hyvänsä) sillä kuljemme aina jotain kohti. Liikevoima.

Toinen mahti, jota olen viime aikoina miettinyt, ovat sanat. Olen viettänyt opintojeni takia hurjasti aikaa fantasiakirjallisuuden parissa, ja hyvin monelle kirjalle ja tarinalle ovat yhteistä voimat, jotka toteutuvat sanoista. Loitsuilla, manauksilla, kutsuilla. Toisaalta taas nykypäivän tosielämässä olen huomannut, että sanat ovat vain sanoja; teot ja eleet ovat ne, joilla viime kädessä on merkitystä. Ja sitten taas ovat ne vallankäytön välineet ja myrkkynuolet - ne harkitsemattomat sanat, joita viljellään huolimattomasti, seurauksista piittaamatta. Ilmiö on ristiriitainen ja hyvin kiinnostava.

Ja kolmantena: Sata onnellista päivää -haaste (edellinen merkintä) etenee todella hyvin. En tosin saanut aikaiseksi kirjoittaa päivän 5 onnellisuuksia (olivat mielessä kumminkin). On ollut mahdotonta kirjoittaa vain yhtä asiaa päivässä, arvottaa niitä asioita. Sitä tosin en tiedä, ovatko viime päivät kukkineet onnea ja iloa vai johtuuko kaikki huhtikuusta, mutta se on tällä hetkellä oikeastaan toissijaista.

Sitä paitsi sain sunnuntaina ensimmäistä kertaa aavistuksen itselähtöisestä kokonaisena olemisesta. Se oli varmaan se teatterikatarsis. Tällä hetkellä (kolmatta päivää) olo on likipitäen sellainen, kuin jostain valutettaisiin jonkinlaista hunajaeliksiiriä, joka pujottelee sormenpäihin ja varpaisiin saakka ravitsevana, rauhoittavana ja ikään kuin sisältä päin lämmittävänä ja valaisevana. Hämmentävä kokemus. Toivoisin kaikille.

P.s. Hups, tuli vahingossa kenties henkilökohtaisin kirjoitus tähän mennessä tällä kasvimaalla. Vaan enpäs pahoittelekaan, sanon ainoastaan kiitos.
P.p.s. Cafe Lasipalatsin French Breakfast on aika ihana. Halusin aamulla tummaa kahvia ja croissantia marmeladilla ja ne myös sain. Joskus käy näin.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Löysin!

Nyt se löytyi: yksi lempisitaateistani suomalaisessa kirjassa.

Kyseessä on aiemmin mainitsemani Francis Baconin lainaus "In order for the light to shine so brightly, the darkness must be present." Lainaus löytyi alunperin Nederlands Dans Theaterin teosesittelystä, muistaakseni kyseessä oli Lightfoot Léon:in teos Sleight of Hand – joskin saatan muistaa teoksen ihan väärin.

Joka tapauksessa, nyt se tuli vastaan suomeksi. En osaa sanoa onko kyseessä puhdas sattuma, fantasian ja maailmanjärjestyksen konsensus vai lukeneisuus, mutta elämyshetki oli melkoinen.

"Ei maailma ole mustavalkoinen, Nonna. Tarvitaan pimeyttä, jotta valo näkyy. Kaikki valo luo varjoja. Varjoja, jotka eivät ole vain mustia."
 - Ilkka Auer, Sysilouhien sukua

P.s. Eilen tuli Internetissä vastaan Sata onnellista päivää -haaste. Koska olen skeptinen ja yrmy, en aio osallistua haasteeseen tarkoitetulla tavalla ottaen ja jakaen kuvia, mutta osallistun siihen ihan keskenäni kirjoittamalla nuo onnellisuusasiat muistiin ihan omaan paikkaansa. Kukin tavallaan.