tiistai 28. huhtikuuta 2015

Lainattuja sanoja / Borrowed words


Sing in the shower.
Treat everyone you meet like you want to be treated.
Watch a sunrise at least once a year.
Never refuse homemade brownies.
Strive for excellence, not perfection.
Plant a tree on your birthday.
Learn three clean jokes.
Return borrowed vehicles with the gas tank full.
Never waste an oppoturnity to tell someone you love them.
Leave everything a little better than you found it.
Keep it simple.
Think big thoughts, but relish small pleasures.
Become the most positive and enthusiastic person you know.
Be forgiving on yourself and others.
Say "thank you" a lot.
Say "please" a lot.
Avoid negative people.
Wear polished shoes.
Remember other peoples birthdays.
Commit yourself to constant improvement.
Have a firm handshake.
Send lots of Valentines cards, sign them.
Look people in the eye.
Be the first to say "hello".
Return all things you borrow.
Make new friends but cherise the old ones.
Keep secrets.
Plant flowers every spring.
Have a dog.
Always accept an outstreched hand.
Stop blaming others.
Take responsibility for every area of your life.
Wave at kids in school busses.
Be there when people need you.
Don't expect life to be fair.
Never underestimate the power of love.
Drink champange for no reason at all.
Live your life as an exclamation, not an explanation.
Don't be afraid to say "I made a mistake".
Don't be afraid to say "I don't know".
Compliment even small improvements.
Keep your promises no matter what.
Marry only for love.
Rekindle old friendships.
Count your blessings.
Call your mother. And your father too if they happen to be alive.

– William Snell 1993 –
95 years old



Tämän tekstin löysin Kalastajan vaimo -blogista. Pistetään hyvä kiertämään.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Ei se ota, jollei annakaan


Vaali-ilta. Pitäisi valveutuneesti puhua vaaleista. En halua.

Puhun tanssista! Tajusin nimittäin eilen, että yllättävän monen asian tässä elämässä olen oppinut tanssin takia ja tanssin ansiosta. Tanssin takia olen päässyt kilpailemaan, voittamaan hopeamitalin, tutustumaan ihmisiin, läpikäymään hirveitä ihmis- ja kanssakäymiskriisejä, välillisesti ihastumaan (useammankin kerran), esiintymään teatterissa, katsomaan teatteria. Tällaisia perusjuttuja, joita periaatteessa voi saada ihan minkä asian tekemisestä tahansa, jos niikseen tulee.

Sitten on ne toiset asiat, erityisesti tanssilta saadut.

1. Ohjauskokemus. Kullanarvoinen. Itse oppii ohjatessa muita ihan hirmuisen paljon, ja on pakko kiinnittää huomiota oman tekemisen laatuun, jotta toiset voivat oppia mahdollisimman puhtaasti. Opetustyö ja -tie on varsin kivikkoinen, liiankin välillä, mutta toisinaan saa sellaista palautetta, kuten puolen vuoden selkäkivun poistuminen, huonon päivän paraneminen, uusien asioiden oppiminen, oman uskalluskynnyksen ylittäminen. Itse opin mm. hengittämään tanssin avulla, mutta vasta kun se piti opettaa muille. Ja kehonhuoltoa; miten kehosta pidetään parempaa huolta. Omia fyysisiä rajojani en välttämättä ole vielä oppinut.

(Opettajani Hollannissa tekivät hyvää työtä yrittäessään koulia minusta Ihmistä. Osittain onnistuivatkin. Toisaalta osa myös syöksi minut vihaamaan tanssia ja omaa kehoani entistä enemmän. Niin monesti päätin ettei enää, ja sitten kuitenkin.)

2. Itseilmaisu ja itsen hahmottaminen. Tanssi on nimittäin aika ovela. Se voi vapauttaa tai kahlita, suhtautumisesta ja ympäristöstä riippuen. Äitini työskenteli projektijohtajana sosiaali- ja taidekuntoutusalalla (tai työskentelee edelleen), ja muistaa säännöllisesti kertoa KehoNerosta: työpajasta, jossa työstetään tanssi-ilmaisua aivoterveyden hyväksi, jos niin voi sanoa. Tanssista on moneksi: isoilta ammattilaislavoilta palvelu- ja hoitokoteihin, viihteeksi, taiteeksi, kommunikaatioksi ja itseilmaisuksi. Kehon ja mielen hyvinvointiin.

3. Ja sitten vielä se silkka fyysinen puoli: kehoni on vahva ja hyvinvoiva silloin, kun en flunssakausisairastele. Ja silloin, kun jaksan ja viitsin harrastaa kehonhuoltoa. Suosittelen, muuten.

4. Kokonaisuuden hallinta. Tai edes kokonaisen projektin loppuunsaattaminen, enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Ja tarkoitan siis todella, kokonaisuuden. Mitä muuta voi sanoa neljäkymmentäminuuttisesta tanssiteoksesta, jossa on sisällöllinen kokonaisuus, kahdeksan esiintyjää, yhtä monta hahmoa, yksitoista kohtausta, ajatuksella työstetty musiikkiraita ja puvustus?

Toisinaan ärsyttää, että minut joissain piireissä helposti tituleerataan tanssijaksi; en koe olevani sellainen, ja se kuulostaa kovin rajoittuneelta. Olisin ennemmin jotain muuta, jotain laajempaa tai määrittelemättömämpää. Ja sitten heräsi ajatus: sehän on itse asiassa harvinaisen laaja määritelmä. Tuskin tanssin avulla sotia vältetään, eikä varmasti voiteta vaalejakaan, mutta siitä on silti moneen hyvään ja isoon asiaan. Jo lyhyesti mainittu aivoterveys (tästä on jotain tutkimuksiakin joita en nyt tietysti osaa linkata tai vinkata), fyysinen lihaskunto-, tasapaino- ja hapenottokykyterveys joka vähentää loukkaantumisriskiä, mielenterveydellinen hyöty jos sellaiseen onnelliseen tilanteeseen päätyy, mahdollinen sosiaalinen hyöty, ja viimeisenä mainintana taiteellinen anti ja sisältö, itseilmaisu. Omalta osaltani en osaa sanoa tanssin mielenterveydellisestä hyödystä siltä osin kuin itseilmaisun puolestapuhujat sen käsittävät, mutta ilman muuta yhdistettäessä musiikin neurologiset vaikutukset ja liikunnan hormoniannokset tulos on myönteinen. Pää savutti pahasti niinä vuosina, kun en päässyt tanssimaan – siis tanssisaleihin, tunneille, harjoittelemaan.

Tässä selonteossa ei taaskaan ollut päätä eikä häntää. Kunhan avauduin. Tanssi on arvokas asia, laajalla skaalalla. Ehkä en vielä sittenkään pyri siitä eroon.