tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivänä

Hyvää kansainvälistä Naistenpäivää. Alun perinhän päivän tarkoitus oli herättää huomiota epätasa-arvoon ja naisten pienempiin oikeuksiin mm. koulutukseen, työhön, yleiseen ihmisarvoon ja niin edelleen. Tulee ristiriitainen olo, kun Suomessa Naistenpäivän mainokset pyörivät yhä pitkälti ulkonäköön liittyvien "hemmotteluiden" ympärillä - toki kirjakaupat mainostavat myös, ja ylipäänsä kaikki tahot, jotka jollain tavalla hyötyvät teemamyynneistä. Facebookissa onneksi vastaani tuli Indian Airin uutinen aiheesta täysin naisten miehittämät lennot Naistenpäivän tienoilla. Olisi kivaa saada esimerkiksi urheilu- ja muilta seuroilta naistenpäivän erityisjuttuja, jolloin pääsisi kokeilemaan vaikka miekkailua, sukellusta, kiipeilyä ja niin edelleen. Mikäli tällaisia on, ne ovat menneet minulta täysin ohi ja asiassa on siis petrattava, ja suunnattava oma huomio järkevämmin.

Hurjasti ollaan menty eteenpäin etenkin Suomessa siitä, kun nainen oli lähinnä käyttö- ja näyttelyesine. Silti tuntuu, että etenkin länsimaiden kauneuskulttuuri puree naistenjuhlimista nilkkaan, kun markkinatalouden nimissä pyritään myymään kloonimaista ulkomuotoa kaikille naisille - jotain muottia ja mallia, jota edustaa. Edustaa, kenelle? Kenelle naiset ovat ulkonäkövelvollisia? Facebookin ryhmissä on käyty feministisiä keskusteluja myös aiheesta meikkaamisvelvoitteet, jossa ketjun aloittaja pohti, onko epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa asiakaspalvelussa jättää meikkaamatta. Mielestäni siisti ja asianmukainen ulkonäkö riittää ja käy mainiosti, oli kyse mies- tai naisasiakaspalvelijasta. Pun intended. Kosmetiikkamyyjillä on vaihtoehtoisesti asiallista olla jonkinlaista kosmetiikkaa yllään, vaikka toisaalta ei kaikissa vaatemyymälöissäkään henkilökunta käytä vain ko. firman vaatteita, saatika kodinkonemyyjät... Asiantuntevuuden ja tarkoituksenmukaisen käytöksen ja toimimisen tulisi mennä muottiin survotun ulkomuodon edelle. Sitten on ammatteja, joissa työväline on ulkonäkö: mallit, osa pr-ihmisistä, show-ala, ja niin edelleen. Itse olen tanssiammatista kahtijakoista mieltä; toisaalta ymmärrän että tietyntyyppinen ulkonäkö on edellytys moniin projekteihin, mutta tympii myös se, ettei se ulkonäkö ole samalla tavalla funktionaalinen kuin esimerkiksi teattereissa - tietynnäköinen sopii tiettyyn rooliin - vaan noudattaa pitkälti samaa kauneusihanteen muottia kuin kaikki muukin viihdekulttuuri.

Onneksi näissä asioissa ollaan vapautumassa ja avautumassa myös vaihtoehdoille. Ehkä olen vain turhan herkkä.

Voisin itse juhlia tätä naistenpäivää esimerkiksi siten, että olen täysin vapaa. Olen vapaa konkreettisista vangitsevista kommenteista (joihin nöyrtyminen ja alistuminen on johtunut myös omasta keskenkasvuisen heikkoudestani ja rikkinäisyydestäni), olen vapaa ulkonäkönormeista, olen vapaa kaikesta siitä, mikä sanelee sitä millainen minun tulisi milloin mistäkin syystä jonkinlainen, tietynlainen, olla. Olen myös vapaa siitä, että minun pitäisi elää elämäni tietyllä tavalla. Kuljen tällä hetkellä tietoisesti kohti sellaista elämää, jossa ulkonäölläni ei ole merkitystä, vaikka kohtaan valtavan määrän päiviä, jolloin surettaa etten ole nk. kaunis enkä totisesti vastaa nykyisiä länsimaisia kauneusihanteita.


Otin hiljattain tatuoinnin. Tiedän varsin hyvin mitä mieltä moni konservatiivisempi ihminen on asiasta (pilaan ulkonäköni, työnsaantimahdollisuuteni, vanhuuteni...), ja tiedän myös että raskaan sarjan tatuointi-ihmisten mielestä olen melko säälittävä. En vastaa kummallekaan näistä ääriryhmistä, vaan oma pikku kuvani muistuttaa minua kahdesta asiasta:

1. Lootuksen juuret kasvavat mudasta, kuten olen ennenkin kirjoittanut. Kukka on herkkä, kaunis, lumoavakin, ja sen juuret ovat pimeässä, mustassa mudassa. Ihmisen juuret voivat olla pimeässä, rumissa ja inhottavissa asioissa, ja ihminen voi kukkia silti valoa kohden, itseään ja muita ilahduttaen, herkkää kauneutta tuoden.* En halua unohtaa tai mitätöidä tapahtuneita rankkoja asioita, sillä ilman niitä minusta olisi kasvanut välinpitämätön.

2. Kehoni kuuluu vihdoin minulle itselleni. Ainoastaan minulle, ja minulla on siitä täysi päätäntävalta.

(3. Voin vitsailla kaikille urheiluautofaneille olevani Lotus Elise.)


Kuva on itse piirtämäni, mustemuodon iholleni on tehnyt avopuolisoni. Huvitti tatutointitilanteessa, sillä annoin hänen vapaaehtoisesti ja itselähtöisesti aiheuttaa kipua itselleni parantavan lopputuloksen tähden. Miten metaforista.

* Kauneudella tarkoitan sellaista puhdasta, vilpitöntä, itselähtöistä kauneutta. Ihmisistä kaunempia ovat he, joiden sydän kukkii.