sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Jatkosäkeitä pelosta

Sanonta "rohkea ei ole se joka ei pelkää, vaan joka toimii pelosta huolimatta" sekä pitää että ei pidä paikkaansa.

Pelko:

Saa maastoutumaan suureen joukkoon. Erottuva on helppo saalis.
Rakentaa naamion, sillä kritiikki ja paheksunta osuu naamioon, ei itseemme.

Hautaa unelmat, sillä niiden toteutumattomuus satuttaa pahemmin kuin hukassa oleminen.
Hukuttaa sekasortoon ja hämmennykseen, sillä omien mielipiteiden, tahdon ja unelmien takana seisominen vaatii uskallusta.

Jättää sanomatta tärkeitä sanoja. Emme pelkää vastausta, vaan totuutta sen takana.
Jättää tekemättä tärkeitä tekoja, sillä ainoastaan menneestä pystyy sanomaan miten käy. Eikä välttämättä siitäkään*.
Estää rakkauden: raastavampaa on luopua siitä, minkä on jo kokenut kuin siitä, mitä ei ole.

Luo vihaa ja pahoja ajatuksia, sillä menettäminen ei silloin satuta niin paljon.
Luo väärinymmärrystä, sillä ego on pelon liittolainen.
Luo väärin rakentuneita valtasuhteita.

Liioittelee virheitä.
Syyttää toisia.
Tekee epävarmuudesta vihollisen.
Sekä välttää pimeää että hakeutuu pimeään, sillä pimeässä ei joudu näkemään kaikkea.
Välttää valoa, sillä siinä kaikki näkyy vielä selvemmin.

Estää raivaamasta uusia polkuja, oli se polku sitten metsässä tai omissa ajatusmalleissa.

Mitä on rohkeus? Ymmärtää pelko ja sen juuret, ja toimia pelon totuttamien mallien vastaisesti. Raivata uusi polku.

*Fun facts: 80% vastaanotetusta viestinnästä koostuu omista ennakkoasenteistamme ja -käsityksistämme, ja ainoastaan 20% objektiivisesta todellisuudesta ja siitä mitä viestijä todella tarkoittaa.

Kognitiivinen dissonanssi mainittu.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Rakkauden resurssit


Tuhon ja kauhun sanansaattajan tappaminen ei poista tuhoa ja kauhua, eikä pahan välineen tuhoaminen ratkaise asiaa. Täytyy mennä ratkaisujen kanssa sinne, missä tuho ja kauhu syntyvät ja sen välineet luodaan.

Tämänhetkinen terrorismi on vihaa ja pelkoa. Se johtuu osittain siitä, että maailman tilanne on haastava: lamat, puutteet, työttömyys, köyhyys, nälänhätä ja sokea vahingollinen vallanhimo ovat ylittäneet ihmisryhmien empatiakyvyn. Sellaiselle, joka tulee huonoista oloista - tai vielä pahempaa, sellaiselle jolta kohtuullisetkin olosuhteet viedään - joissa eloonjääminen on taistelua reviiristä, ravinnosta ja olemassaolon oikeudesta, on lupaus rahasta, maineesta, hyväksynnästä ja paikasta taivaassa syrjäyttänyt kyvyn katsoa valoon ja kokonaisuutta laajemmin. Osittain se todennäköisesti johtuu myös siitä, että evoluutio etenee nopeammin kuin ihmisen äly ja kyky käsitellä omaa paikkaansa nykyisessä ravintoketjussa.

Kysyttäessä syytä terrorismille viha itsessään ei ole vastaus, sillä se, tullessaan olevaksi, asettaa kysymyksen. Samalla kun rakkautta edellytetään olosuhteista huolimatta, vihaan vaaditaan syy.

Jonkin koulukunnan mukaan viha ja rakkaus ovat vastapari, toisen taas rakkaus ja tyhjyys (vrt. elämä - kuolema). Ehkä ne ovat epälineaarinen kolminaisuus. Tyhjyys on puolimatka, jolla on vielä mahdollisuus. Luonnollisena olemuksena tyhjyys on sekä alku että loppu. Kun tyhjyys tulee keskelle, ihmisolento pyrkii täyttämään sen jollain: jos rakkaudelle ei ole ollut resursseja, tyhjyys täyttyy vihalla. Mitä tahansa, kunhan ei tyhjyyttä.

Tyhjyys on vahvojen kenttä. Sietää tyhjyyden olemista vaatii mahdollisuutta ja kykyä kohdata itsensä ja tilanteensa sellaisenaan, ja mikäli mahdollisuutta ei ole, se tyhjyys täytetään: vihalla, katkeruudella, pelolla, kemikaaleilla, jonkun toisen olemassaololla. 

Tai muiden tuhoamisen halulla. Tunteella olevansa vallassa. Terrorismin pohjimmaiset syyt, oli kyseessä kouluammuskelu, kauppakeskuksen tai temppelin pommitus, satunnaisen väkijoukon teurastus tai lentokoneen tornia päin ohjaus, ovat samat. Resursseja rakkauteen, empatiaan ja elämän sallimiseen ei ole ollut.

Se joka ei ole kohdannut todellista pimeyttä, ei pysty tietämään kuinka vaikeaa on pysyä valossa ja rakkaudessa.

Meidän täytyy muuttaa maailmaa perustuksia myöten. Ja minua pelottaa todeta, etten ole varma onko se enää mahdollista ihmiskunnan tässä kehityksen / taantumuksen vaiheessa.