perjantai 15. heinäkuuta 2016

Rakkauden resurssit


Tuhon ja kauhun sanansaattajan tappaminen ei poista tuhoa ja kauhua, eikä pahan välineen tuhoaminen ratkaise asiaa. Täytyy mennä ratkaisujen kanssa sinne, missä tuho ja kauhu syntyvät ja sen välineet luodaan.

Tämänhetkinen terrorismi on vihaa ja pelkoa. Se johtuu osittain siitä, että maailman tilanne on haastava: lamat, puutteet, työttömyys, köyhyys, nälänhätä ja sokea vahingollinen vallanhimo ovat ylittäneet ihmisryhmien empatiakyvyn. Sellaiselle, joka tulee huonoista oloista - tai vielä pahempaa, sellaiselle jolta kohtuullisetkin olosuhteet viedään - joissa eloonjääminen on taistelua reviiristä, ravinnosta ja olemassaolon oikeudesta, on lupaus rahasta, maineesta, hyväksynnästä ja paikasta taivaassa syrjäyttänyt kyvyn katsoa valoon ja kokonaisuutta laajemmin. Osittain se todennäköisesti johtuu myös siitä, että evoluutio etenee nopeammin kuin ihmisen äly ja kyky käsitellä omaa paikkaansa nykyisessä ravintoketjussa.

Kysyttäessä syytä terrorismille viha itsessään ei ole vastaus, sillä se, tullessaan olevaksi, asettaa kysymyksen. Samalla kun rakkautta edellytetään olosuhteista huolimatta, vihaan vaaditaan syy.

Jonkin koulukunnan mukaan viha ja rakkaus ovat vastapari, toisen taas rakkaus ja tyhjyys (vrt. elämä - kuolema). Ehkä ne ovat epälineaarinen kolminaisuus. Tyhjyys on puolimatka, jolla on vielä mahdollisuus. Luonnollisena olemuksena tyhjyys on sekä alku että loppu. Kun tyhjyys tulee keskelle, ihmisolento pyrkii täyttämään sen jollain: jos rakkaudelle ei ole ollut resursseja, tyhjyys täyttyy vihalla. Mitä tahansa, kunhan ei tyhjyyttä.

Tyhjyys on vahvojen kenttä. Sietää tyhjyyden olemista vaatii mahdollisuutta ja kykyä kohdata itsensä ja tilanteensa sellaisenaan, ja mikäli mahdollisuutta ei ole, se tyhjyys täytetään: vihalla, katkeruudella, pelolla, kemikaaleilla, jonkun toisen olemassaololla. 

Tai muiden tuhoamisen halulla. Tunteella olevansa vallassa. Terrorismin pohjimmaiset syyt, oli kyseessä kouluammuskelu, kauppakeskuksen tai temppelin pommitus, satunnaisen väkijoukon teurastus tai lentokoneen tornia päin ohjaus, ovat samat. Resursseja rakkauteen, empatiaan ja elämän sallimiseen ei ole ollut.

Se joka ei ole kohdannut todellista pimeyttä, ei pysty tietämään kuinka vaikeaa on pysyä valossa ja rakkaudessa.

Meidän täytyy muuttaa maailmaa perustuksia myöten. Ja minua pelottaa todeta, etten ole varma onko se enää mahdollista ihmiskunnan tässä kehityksen / taantumuksen vaiheessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti