perjantai 17. helmikuuta 2017

Kolmejalkainen susi

"Kauneus lähtee sydämestä, silmistä ja hymystä. Rakkaus kaunistaa sekä kohteen että katsojan, ja se on todellista, ei harhaa, ei huonoa."

Näin kirjoitin 3.7.2016. En muista enää olotilaa tai tilannetta, jonka vuoksi tällaiseen päädyin, vaikkei siitä niin kovin kauaa olekaan. Luen jälleen Pinkola Estés'n kirjaa, ja kohtasin uudestaan kertomuksen Ruman ankanpoikasen syndroomasta. Nyt tarina laajeni pintaa pidemmälle: jos olet joutsen hiirten maailmassa, kuinka hiiret voisivat ymmärtääkään, kun puhuessasi ulos tulee vain kaakatusta? En pidä arvottavista eläinvertauksista - itseäni on sitäpaitsi sanottu kahdesti harmaaksi hiireksi - mutta allekirjoitan ajatuksen siitä, että eri kielillä puhuvien ympäröimänä ei yksinkertaisesti tule ymmärretyksi. Paitsi jos osaa imitoida eleitä riittävästi.
Voisin mielummin harkita hakeutumista hulluja ja viisaita kohti.




Mitä aloitukseen tulee, Pinkola Estés osasi kiteyttää jo jonkin aikaa päässäni pyörineen ja vaivanneen ajatuksen ulkonäöstä ja kulttuurista:
  "Kehon kauneuden ja arvon vähätteleminen sen todellista loistoa pienemmäksi on kehon pakottamista elämään ilman sille kuuluvaa henkeä ja muotoa tai oikeutta iloon. Rumaksi leimaaminen siitä syystä, että yksilön kauneus ei sovi senhetkisen kauneusihanteen muottiin, on erittäin vahingollista luonnolliselle ilolle, joka on osa villiä olemusta."*
Tästä puheen ollen: Itseäni vaivaa kovasti nykyinen Wow!-kulttuuri.
Mieti asiaa hetki.

Mitä Wow! tarkoittaa? Mitä se tarkoittaa sinulle? Sosiaalinen media, joka perustuu voimakkaasti visuaaliseen kilpailuun, vääristää wow!-ajatusta. Viime aikoina SoMen linjauksena tuntuu olleen se, että ihmisten kuvia kommentoidaan tällaisilla ylisanoilla silloin, kun ihmisestä luodaan meikein tai vaattein jotain muuta. Wow:n ei pitäisi olla kiinni vaatteista, meikeistä, lisähiuksista ja -ripsistä, kulkuneuvoista, asusteista, mietityistä figuureista ja asennoista, sellaisista pinnalle puetuista asioista, vaan jokaisen kuuluisi saada [olla] Wow! omana, luonnollisena itsenään.

Kolmejalkainen susi mahtuu pienempään koloon nukkumaan, vaikka se ei juoksekaan samalla tavoin, kuin nelijalkaiset.

Ihmismieli on herkkä ja hakee myönteistä ja ihailevaa huomiota. Jokainen Wow! joka on sanottu keinotekoiselle pintaluomukselle, on vaarallinen ja etäännyttää pois yksilön kauneuden arvostamisesta ja huomaamisesta. Wow'n voi sanoa myös saunapuhtaalle, onnellisesti hymyilevälle ihmiselle, joka on juuri kokenut viileän järven ja tähtitaivaan kimalluksen. Kenellekään ei saisi varomattomasti sanoa, että jokin keinotekoinen pukisi paremmin (kuin ihminen itsessään).

Villivoiman suitsinta joukkoon kuulumisen vuoksi johtaa itsensä kadottamiseen, ja tuottaa lisää onnettomia, eksyneitä olentoja. Matka kotiheimoon on todennäköisesti pitkä, mutta kuuleman mukaan kannattava. Itsensä löytänyt voi olla myös majakkana muille vielä eksyneille, jolloin kas: uusi kotiheimo on koossa.


*Clarissa Pinkola Estés (2013): Naiset jotka kulkevat susien kanssa, s. 213.